Quo Vadis, hankintalakiuudistus?
Hankintalakiuudistus tuo toteutuessaan raskaan muutosvaiheen, mutta monien arvioiden mukaan myös moninkertaisia taloudellisia hyötyjä.
Vireillä oleva hankintalakiuudistus tulee toteutuessaan vaikuttamaan merkittävästi kuntien hankintoihin, mukaan lukien ICT-hankinnat. Keskeinen kysymys uudistuksessa on se, mikä tulee olemaan jatkossa kuntien in house -yhtiöiden, eli sidosyksikköjen rooli. Esityksen mukaan kunnille asetettaisiin sidosyksiköiden 10 %:n vähimmäisomistus-vaatimus, mistä on arvioitu seuraavan laaja myllerrys markkinoilla.
On arvioitu, että lakiesitys pakottaisi purkamaan noin 200 toimivaa yhtiötä ympäri Suomen, koska kuntien omistusosuudet eivät tulisi täyttämään enää hankintalain vaatimaa 10 %:a. Suomessa in house-yhtiöiden käyttö on kansainvälisestikin vertailtuna erittäin laaja-alaista. Kyseessä on valtava, noin 37 miljardin euron suuruinen markkina, joten lakimuutoksen vaikutukset ovat taloudellisesti merkittävät.
Vaikutukset ovat eri kunnissa erilaiset. On pelätty, että etenkin pienet kunnat voivat joutua kohtaamaan samanaikaisesti sekä hintojen nousun että palvelutason laskun, kun sidosyksikköjen volyymiedut katoavat. Muutoksen hallinnollista rasitetta etenkin nykyisessä taloustilanteessa ei voi väheksyä. Lakiesitystä koskevassa keskustelussa onkin nostettu esiin, voisiko vaihtoehtona omistusosuuksien sääntelyssä olla esimerkiksi kuntien väkilukuun pohjautuva ratkaisumalli.
ICT-alalla päänvaivaa on in house -yhtiöiden osalta aiheuttanut myös kyseisten yhtiöitten kaksoisrooli: ne saattavat toimia sekä yhteishankintayksikkönä että palveluja tuottavana tahona. Tämä perustellusti herättää kysymyksen siitä, voivatko kyseiset yhtiöt saada epäoikeutettua kilpailullista etua tästä asetelmasta. Pahimmillaan kyse on tietotaidon ja liikesalaisuuksien valumisesta sidosyksikkökilpailijalle. On epäselvää, miten lakiuudistus lopulta tulee tähän asetelmaan puuttumaan, kun ratkaistavana on vieläkin suurempia kysymyksiä.
Lähes kaikki toimijat ovat jossain määrin yhtä mieltä siitä, että in house -yhtiöiltä kilpailuttamatta tehtävät hankinnat ovat heikentäneet kilpailua ja jättäneet varjoon esimerkiksi ICT-alan parhaimmat innovaatiot ja monipuolisen tarjonnan. Tällä on oma vaikutuksensa myös alan kansainväliseen kilpailukykyyn. On syytä kyseenalaistaa, onko in house -yhtiöltä oikeasti saatu kuntalaisille taloudellisesti parhaimmat ratkaisut.
Vaikka siirtymä pois in house -yhtiöiden valta-ajasta voi olla aluksi kivulias, on kilpailuttamatta tehtävien hankintojen määrä saattanut olla pitkäaikainen karhunpalvelus veronmaksajille. Lisäksi sidosyksikköostot ovat olleet esteenä pienempien toimijoiden pääsylle toimittajiksi julkisiin hankintoihin, mikä ei myöskään ole edesauttanut alueellista elinvoimaisuutta, työllisyyttä tai rohkeutta uusien yritysten perustamiseen. Alan oman arvion mukaan ICT-toimittajat olisivat valmiudessa laajentamaan tarjoamiaan palveluita lyhyessäkin aikataulussa markkinoiden vapautuessa, ja miksipä ei, koska monilla yrityksillä on jo nyt käytössään alan tehokkaimmat ja nykyaikaisimmat skaalautuvat ratkaisut.
Hankintalakiuudistus tuo toteutuessaan raskaan muutosvaiheen, mutta tulee monien arvioiden mukaan pitkällä aikavälillä tuomaan moninkertaisia taloudellisia hyötyjä niin toimittajille, hankintayksiköille kuin kuntalaisillekin terveen ja aidon kilpailun muodossa. Parasta toki olisi ollut, ettei in house -yhtiöiden roolin olisi koskaan annettu kasvaa näin suureksi. Uudistus olisi tullut toteuttaa jo aiemmin, mutta korjausliikkeen voi vieläkin tehdä.
Johanna Maria on tehnyt pitkän asianajouran liike-elämän riidanratkaisun sekä julkisten hankintojen parissa. Hänelle on yli viidentoista vuoden kokemus prosesseista niin markkinaoikeudessa, käräjäoikeuksissa kuin välitysmenettelyssäkin, mutta valtaosan hoitamistaan riita-asioista hän onnistuu sopimaan avustamalla osapuolten välisissä neuvotteluissa. Hankintalakiin liittyvissä asioissa hän edustaa niin toimittajia kuin hankintayksiköitäkin, joten hänelle on kertynyt hyvää näkemystä pöydän molemmilta puolilta.
TUTUSTU
