Sama sopimuspohja kaikille; vai eikö sittenkään?
Kuluttajansuojalaki sitoo elinkeinoharjoittajaa. Lue vinkit miten vältät tyypilliset harha-askeleet kuluttaja-asiakkaiden sopimuksissa.
Yritysten välisissä sopimuksissa on Suomessa laaja sopimusvapaus, mutta ei toki rajaton, muun muassa kilpailulainsäädännön asettamien rajoitusten vuoksi. Sen sijaan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä sopimussuhteessa elinkeinonharjoittajan kädet ovat usein monilta osin tiukemmin sidotut pakottavan lainsäädännön suojatessa kuluttajaa.
Alla muutama vinkki siihen, miten välttää tyypillisiä harha-askeleita kuluttaja-asiakkaiden sopimuksissa.
Joskus elinkeinonharjoittajalle voi tulla houkutus hyödyntää elinkeinonharjoittajan jo olemassa olevia sopimuspohjia ja vakiosopimusehtoja uusin tilanteisiin tai liiketoimintamahdollisuuksiin, olivatpa ne sitten hyvin soveltuvia kyseiseen uuteen asiaan tai eivät. Tällainen houkutus saattaisi olla vaikkapa se, että yritysasiakkaiden kanssa tavaran kaupassa jo käytettävät, mahdollisesti lakimiestenkin tarkistamat vakiosopimusehdot, otettaisiin sellaisenaan käyttöön myös kuluttaja-asiakkaiden kanssa. En suosittele. Yritysasiakkaiden kanssa käytettävät vakiosopimusehdot laaditaan tyypillisesti erilaisista lähtökohdista käsin kuin kuluttajasopimukset, ja ne saattavat sisältää esimerkiksi sellaisia vastuunrajoitusehtoja, jotka eivät kuluttaja-asiakkaan kanssa olisi päteviä. Ei siis kannata ottaa riskiä siitä, että ehto onkin uudessa soveltamistilanteessa mitätön, kun ostajana ei olekaan yritys vaan kuluttaja.
Mitättömästä sopimusehdosta narahtaminen on myös muun muassa maineriski, joka voi vaikuttaa esimerkiksi kuluttajien intoon hankkia jatkossa tuotteita kyseiseltä elinkeinonharjoittajalta.
Kuluttaja ei tyypillisesti ole sopimusasioiden erityisasiantuntija ja on usein elinkeinonharjoittajaa selvästi heikommassa asemassa esimerkiksi tiedollisilta resursseiltaan. Jotta sopimusehtojen sisältö oikeuksineen ja velvoitteineen olisi mahdollisimman ymmärrettävä, on erityisen tärkeää panostaa ehtojen selkeyteen. Onko sopimuksessa käytetty yksiselitteisiä ilmaisuja, vai jääkö jokin kohta tulkinnanvaraiseksi tai monimerkitykselliseksi?
Erityisesti kiireessä voi käydä niin, että kaikkia muotoiluja ei välttämättä ehditä harkita huolellisesti loppuun asti. Varsinkin tällöin jonkin ehdon tai ehtojen sisältö voi jäädä tulkinnanvaraiseksi ja epäselväksi, mikä saattaa aiheuttaa omat haasteensa sopimuksen toteutuksessa.
Myös yritysten välisissä sopimussuhteissa toki tunnetaan vanha sopimusten tulkintaa ohjaava epäselvyyssääntö, jonka mukaan epäselvää sopimusehtoa voidaan tulkita laatijansa vahingoksi, joten myös yritysten välisissä sopimuksissa ehtojen selkeys on tärkeä asia. Kuluttajansuojalakiin on kuitenkin nimenomaisesti kirjattu, että jos kuluttajansuojalaissa tarkoitetun sopimuksen ehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, ja ehdon merkityksestä syntyy epätietoisuutta, ehtoa on tulkittava kuluttajan hyväksi.
Eli kannattaa useistakin syistä ottaa se aika, joka asianmukaisten ja selkeiden ehtojen laatiminen vaatii. Sopimusehtojen laatimisessa kannattaa myös hyödyntää tarpeen mukaan asiantuntija-apua.
Kirjoittaja on kokenut liikejuridiikan ammattilainen, joka neuvoo työssään päivittäin yrityksiä erityisesti erilaisissa sopimusasioissa, immateriaalioikeuskysymyksissä ja riidanratkaisussa. Hän on työskennellyt useita vuosia in house -juristina teknologiayhtiössä ja viimeiset nelisen vuotta asianajopuolella.
Kalliolaw on Software Finlandin verkostokumppani.
