Euroopan komission helmikuussa 2025 julkistama ns. ensimmäinen Omnibus-lainsäädäntöpaketti on nostanut keskusteluun kestävyysraportoinnin jatkuvan kehittämisen ja yrityksiin kohdistuvien velvoitteiden isot muutokset. Omnibus-kokonaisuuteen sisältyy erityisesti kaksi merkittävää uudistusta: ehdotus kestävyysraportointivelvollisuuden soveltamisalan rajaamisesta entistä suurempiin yrityksiin sekä aikataulumuutokset, joiden tavoitteena on siirtää raportointivelvoitteita myöhemmäksi niin sanotun Stop the clock -direktiivin avulla. Suomessa nämä uudet suunnitelmat vaikuttavat sekä jo kestävyysraportointia tekeviin että tulevina vuosina raportointivelvollisuuden piiriin tuleviin yrityksiin.
Kestävyysraportointia on EU-tasolla kehitetty jo pitkään muun muassa muita kuin taloudellisia tietoja koskevan direktiivin (Non-Financial Reporting Directive, NFRD) sekä myöhemmin voimaan tulleen kestävyysraportointidirektiivin (Corporate Sustainability Reporting Directive, CSRD) puitteissa. CSRD laajensi raportointivelvoitteiden sisältöä ja toi uusia yrityksiä mukaan asteittain vuodesta 2024 alkaen. Raportoinnin myötä yritysten tulee esittää aiempaa kattavammin tietoja ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan (ESG) liittyvistä seikoista.
EU-vaalit kesällä 2024 sekä globaali taloustilanne, energiakriisi, monet muutokset maailmantilanteessa ovat nopeasti muuttaneet toimintaympäristöä. Viimeistään vuoden 2024 aikana heräsi huoli siitä, että raportointityö uuden sääntelyn mukaisena – etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille – kasvaa liian suureksi, ja että yritykset ovat eritahtisia kestävyysdatan keruussa. Kaikille yrityksille tilanne ei ole sama, sillä osa on tehnyt kestävyysraportointia vuosikymmeniä. Uusi sääntely on kuitenkin vaatinut merkittävää työmäärää.
Tämän vuoksi Euroopan komissio esitteli keväällä 2025 ns. Omnibus-ehdotuksen: yksinkertaistamispaketilla luodaan uudelleenrajauksia ja kevennyksiä kestävyysraportointiin. Samalla halutaan varmistaa, ettei jo tunnistettuja kestävyyden tavoitteita kuitenkaan vesitetä.
Komission esitys pyrkii rajaamaan pakollisen kestävyysraportoinnin jatkossa vain suurimpiin yrityksiin, joilla on yli 1000 työntekijää. Arvioiden mukaan tämä vähentäisi merkittävästi kestävyysraportointivelvollisten yritysten määrää EU-alueella, sillä osa aiemmin raportointivelvollisista jäisi rajojen ulkopuolelle.
Suurten yritysten odotettiin alun perin raportoivan CSRD:n mukaisesti jo vuodesta 2025 alkaen. Omnibus-paketissa ehdotettu Stop the clock -direktiivi siirtäisi useiden yritysten raportointivaatimukset kahdella vuodella eteenpäin. Lähtökohtaisesti ns. toisen aallon yritykset (tilikaudesta 2025) raportoisivat vasta vuodesta 2027 alkaen ja kolmannen aallon yritykset vuodesta 2028 alkaen. Tällä halutaan antaa lainsäätäjille ja yrityksille lisäaikaa valmistella mahdollisesti kevennettyä raportointia.
Tässä toisessa aallossa, eli vuodesta 2025 raportoivissa olisi ollut suuret yhtiöt, jotka täyttävät 2/3 seuraavasta kynnysarvosta: liikevaihto yli 50 M€, tasearvo yli 25 M€ ja henkilöstömäärä yli 250. Kolmannessa aallossa olisi ollut pienet ja keskisuuret listayhtiöt. Nyt aikataulu vähintään siirtyy.
Omnibus-paketissa muutetaan myös EU-taksonomian soveltamista. Ehdotuksen mukaan jatkossakin taksonomiasta raportointi on pakollista CSRD:n soveltamisalassa oleville yhtiöille, mutta lisäkriteerillä. Käytännössä erittäin suurten yritysten – joilla on yli 1000 työntekijää ja liikevaihtoa yli 450 miljoonaa euroa – tulisi jatkossa raportoida toimintojensa taksonomianmukaisuudesta. Taksonomiakriteeristöön tulee myös joustavuutta.
Pienemmille yrityksille tarjotaan mahdollisuus vapaaehtoisesti ja osittain raportoida taksonomiasääntelyn alla.
Lisäksi Omnibus tuo helpotuksia arvoketjujen raportointivaatimuksiin: jatkossa yritysten ei tarvitsisi kerätä yksityiskohtaista tietoa arvoketjun toimijoilta samassa laajuudessa kuin CSRD:n alkuperäisessä muodossa edellytettiin.
Samaan aikaan CSRD:n aikataulu- ja sisältömuutosten kanssa valmistellaan raportointistandardien eli ns. ESRS:n muutokset. Standardit ovat erittäin keskeisessä roolissa raportoinnissa, koska ne määrittävät paitsi raportoitavat sisällöt, myös raportin rakenteen sekä prosessin yksityiskohtia. Nykyisestä, yli 1000 datapistettä sisältävästä standardistosta on tarkoitus yksinkertaistaa selkeämpi ja tiiviimpi standardisto. Luonnoksia odotetaan kesän jälkeen, ja muutetut standardit olisi tarkoitus olla valmiina lokakuussa 2025.
Omnibus-paketti sisältää myös kevennyksiä yritysvastuudirektiiviin (CSDDD), jossa ehdotetaan muun muassa due diligence -velvoitteiden keventämistä ja suoraan sopimuskumppaniin rajoittuvaa huolellisuusvelvoitetta. Tavoitteena on madaltaa yrityksille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa, säilyttäen kuitenkin peruslähtökohdan ympäristöön ja ihmisoikeuksiin liittyvästä vastuusta koko arvoketjussa.
Suomessa on jo ehditty implementoida CSRD:n mukaiset raportointivelvollisuudet kansallisen lainsäädännön osalta kirjanpito- ja tilintarkastuslakeihin sekä eräisiin muihin lakeihin. Käytännössä voimassa oleva kansallinen säätely on laadittu aiemman EU-sääntelyn mukaisesti, ja uusi Omnibus-paketti muuttaa merkittävästi näitä juuri voimaan tulleita pykäliä.
Aikataulua koskeva Omnibus eli niin sanottu ’stop the clock’ on jo EU-tasolla lopullisesti hyväksytty, eli raportointiaikataulun siirto kahdella vuodella on käytännössä varmaa. Sen sijaan sisällölliset muutokset mm. soveltamisalaan ovat vielä neuvotteluissa, ja niistä kuullaan todennäköisesti lisää kesän 2025 jälkeen. Ehdotukset voivat myös muuttua vielä EU-käsittelyn aikana, joten tarkka soveltamisala ja tulevat raportointivaatimukset eivät ole vielä tiedossa.
Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa kestävyysraportointia valmistelevat tai tekevät yritykset joutuvat reagoimaan uusiin muutoksiin ja aikatauluihin. Toisaalta pienemmät listatut ja listaamattomat yhtiöt voivat hyötyä soveltamisalarajojen nostosta ja joustavuudesta. Myös arvoketjuvelvoitteet ja varmennusvaatimukset keventyvät, jos Omnibus-paketin ehdotukset menevät läpi.
Omnibus-ehdotuksen tuomat helpotukset ja rajoitukset eivät tarkoita, että tarve tai kiinnostus kestävyysraportointiin sinänsä olisi vähenemässä. Moni yhtiö jatkaa kestävyysasioiden raportointia vapaaehtoisuuden pohjalta, vaikka lakisääteiset rajat eivät yhtiöitä koskisikaan.
Komissio on lisäksi korostanut vapaaehtoista raportointia, ja tulee hyväksymään vapaaehtoiset raportointistandardit (ns. Voluntary Reporting Standards for SME’s) virallisena suosituksena. Moni yritys pohtii myös vapaaehtoisuuden pohjalta ESRS standardien käyttöä mukauttaen.
Samoin taksonomian hyödyntäminen vapaaehtoisesti voi kasvaa. Tämän myötä se kasvattaisi merkitystään ympäristön kannalta kestävien toimintojen työkaluna. Nykyisellään ohjelmistoyhtiöiden näkökulmasta EU-taksonomian raportointivaatimukset näkyvät useiden yhtiöiden keväällä 2025 julkaistuissa raporteissa. Vielä useimmilla toimijoilla taksonomianmukainen liikevaihto (Taxonomy-aligned) on 0 %, vaikka osalla toiminnasta on tunnistettu taksonomiakelpoisia elementtejä.
Vapaaehtoisella kestävyysraportoinnilla haetaan muun muassa:
Vaikka Omnibus-lainsäädäntökokonaisuus ja Stop the clock -direktiivi keventävät raportointitaakkaa ja lykkäävät monen yrityksen velvoitteita, kestävyysraportoinnin merkitys ei ole vähenemässä. EU on asettanut edelleen kunnianhimoisia ilmasto- ja vastuullisuustavoitteita, ja yrityskentällä nähdään laajasti, että avoimesta kestävyysviestinnästä on myös liiketoiminnallista hyötyä.
Erityisen seurannan kohteena on ESRS-standardien (European Sustainability Reporting Standards) kohtalo: komissio on ilmoittanut aikovansa yksinkertaistaa standardeja ja vähentää datapisteitä, jotta yritysten raportointi selkiytyy.
Helmikuussa 2025 julkistettu ensimmäinen Omnibus-ehdotus on keskeinen käännös kestävyysraportoinnin sääntelyssä. Sen tavoitteena on löytää tasapaino EU:n kilpailukyvyn ja toisaalta EU:n Green Dealin pohjalta asetettujen vastuullisuustavoitteiden välillä. Ehdotettujen muutosten läpimeno tarkoittaisi, että raportointivelvollisuus keskitetään kohdennetusti suurimpiin yrityksiin ja että monet pk- ja keskikokoiset listatut yhtiöt vapautuvat raskaimmista raporteista – ainakin toistaiseksi.
Lainsäädäntötyö EU:ssa on monivaiheista, mutta tällä hetkellä siihen liittyy myös poikkeuksellisia elementtejä. Uusia, merkittäviä uudistuksia edistetään erittäin nopealla aikataululla ja rinnakkain, joten lainsäädännön seuranta sekä siihen EU- ja kestävyysasioihin erikoistuneiden asiantuntijoiden käyttö vaikutusten arvioinnissa on tärkeää. Muutokset tulevat voimaan myös poikkeuksellisen nopeasti, joten muuttuviin soveltamisrajoihin ja aikatauluihin kannattaa tarttua nyt.
Kestävyyteen ja kestävyystyöhön liittyvät odotukset jatkuvat kasvuaan niin rahoitusmarkkinoilla, julkisessa keskustelussa kuin kansainvälisessä sääntelyssäkin. Moni yritys jatkaa kestävyysdatan kokoamista ja julkaisemista oma-aloitteisesti, koska vapaaehtoinen raportointi on myös mahdollisuus parantaa toimintaa, vahvistaa mainetta ja kerätä arvokasta tietoa liiketoiminnan tulevaisuuden haasteiden ratkaisemiseksi sekä riskienhallinnan vuoksi.