Kasvuvaiheessa yrityksissä keskitytään usein ymmärrettävistä syistä myynnin luomiseen ja voimakkaaseen kasvattamiseen, ja esimerkiksi immateriaalioikeuskysymykset saattavat jäädä vähemmälle huomiolle.
Tyypillistä on myös se, että osa immateriaalioikeuskysymyksistä on kyllä tuttuja ja ne mielletään myös yrityksen toimesta tärkeiksi, kuten esimerkiksi patenttien ja tavaramerkkien hakemiset. Toisaalta usein osa kysymyksistä, kuten vaikkapa lisensointiasiat, ovat sitten vähän vieraampia ja ehkä jopa vähemmän houkutteleviakin perehtymisen kohteita.
Toisinaan immateriaalioikeuskysymyksiin herätään vasta, kun asiasta on jo muheva riita.
Kuten monessa muussakin asiassa, hyvällä ennakoinnilla säästytään monelta vaivalta!
Moni toimija on sellaisessa käsityksessä, että työnantaja saa suoraan kaikki oikeudet työntekijöidensä tekemiin suoritteisiin, kuten vaikkapa esitysmateriaaleihin, dokumentteihin tai valokuviin. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa.
Näin ollen työsopimuksissa olisi tärkeää muistaa sopia kattavasti siitä, että kaikki immateriaalioikeudet, siirto- ja muokkausoikeuksineen, työntekijän tekemiin työn tuloksiin siirtyvät työnantajalle.
Mikäli asiasta ei ole nimenomaisesti sovittu, voi työntekijä esimerkiksi työsuhderiidan yhteydessä päättääkin väittää, että esimerkiksi työntekijän työssään valmistaman markkinointivideon immateriaalioikeudet kuuluvat työntekijälle eikä työnantaja saa esimerkiksi julkaista niitä sosiaalisessa mediassa.
Työsopimusten mallipohjat kannattaa luonnollisesti aina laadituttaa tai vähintäänkin tarkistuttaa ammattilaisilla, jotta sanamuodot saadaan kohdilleen.
Usein ainakin joku yrityksen osakkaista on osallistunut yrityksen toiminnan kehittämiseen heti sen alkutaipaleelta asti, ja ilman mitään kirjallisia sopimuksia. Tällöin voi huomaamattakin käydä niin, että immateriaalioikeuksien omistajuuteen liittyvät kysymykset osakkaan ja yrityksen välillä voivat jäädä epäselviksi. Tämä ei tietenkään ole ideaali lähtötilanne oikeastaan kenenkään näkökulmasta. Esimerkiksi yritysjärjestelyn DD-vaiheessa tällaiset puutteet voivat myös nousta esiin mahdollisina keskeisinä riskeinä uusien sijoittajien näkökulmasta. Entä jos yrityksen keskeinen IPR kuuluukin tai saattaakin kuulua jollekin osakkaalle, uskaltaako yritykseen sijoittaa?
Kannattaa luonnollisesti aina tarkistaa ja varmistaa, että myös yrityksen osakkaat ovat siirtäneet tarvittavat immateriaalioikeudet yritykselle.
Esimerkiksi teknologia- ja pelialan yritykset käyttävät usein kolmannen osapuolen komponentteja tai muita kolmansien osapuolien materiaaleja osana kaupallisia ohjelmistojaan, pelejään tai muita tuotteitaan. Tällöin on luonnollisesti välttämätöntä tutustua etukäteen sovellettaviin lisenssiehtoihin, muuten voi tulla todella ikäviä yllätyksiä. Lisenssiehtojen kun olisi mahdollistettava muun muassa se, että yritys voi harjoittaa liiketoimintaansa haluamallaan tavalla, ja aina näin ei tietenkään ole. Eli vaikka lisenssiehtojen perkaaminen tuntuisi tervanjuonnilta, niin ei sitä kannata jättää välistä.
Avoimen lähdekoodin tai vastaavien komponenttien käyttö voi myös lisätä riskiä muiden oikeuksien loukkaamisesta. Niin kutsutut saastuttavat ehdot voivat aiheuttaa jopa sen, että yrityksen ohjelmistot on julkaistava muille lähdekoodimuodossa.
Yrityksen on myös luonnollisesti hyvä varmistaa esimerkiksi DD-tutkimusten avulla, että se ei loukkaa kolmansien oikeuksia.
Alihankintasopimuksissa on myös keskeinen vaaranpaikka, jos osapuolet eivät ole sopineet selkeästi siitä kuka saa immateriaalioikeudet esimerkiksi alihankintana tehtävän ohjelmistokehityksen tuloksiin. Järkevintä onkin usein nostaa kissa pöydälle jo neuvottelujen alkuvaiheessa. Jos osapuolet eivät ole näin keskeisestä asiasta samaa mieltä, niin voi harkita, että mitä se tarkoittaa yhteistyön kannalta? Kannattaisiko sopimuskumppaniksi valita sellainen taho, jonka kanssa asiasta on yhtenäinen näkemys? Luonnollisesti tässäkin on tärkeä varmistaa, että asia tulee myös selvästi kirjattua tehtävään sopimukseen, mieluiten asiantuntijan toimesta.
Jos kaipaat sparrausta aiheen tiimoilta, ota yhteyttä!
Kirjoittaja on kokenut liikejuridiikan ammattilainen Sonja Kurki (asianajaja, Kalliolaw Asianajotoimisto Oy), joka neuvoo työssään päivittäin yrityksiä erityisesti erilaisissa sopimusasioissa, immateriaalioikeuskysymyksissä ja riidanratkaisussa. Hän on työskennellyt useita vuosia in house -juristina teknologiayhtiössä ja viimeiset nelisen vuotta asianajopuolella.
Kalliolaw Asianajotoimisto Oy on Ohjelmisto- ja e-business ry:n kumppani. Luvassa on syksyn aikana 4-osainen blogisarja, joka keskittyy SaaS-yhtiöiden ydinjuridiikkaan.
